Kun toinen pelti on liikaa

Joskus on tosi kiva leipoa.

Aika usein käy kyllä niin, että leipominen ei ole enään yhtään kivaa sitten kun on jo alottanut, ja on aivan liian myöhäistä perua.

Ymmärrätte varmaan kuvista mitä tarkotan. Tältä se näyttää, kun toinen pelti ei kiinnosta enää paskaakaan.

Nyt meni hermo, ja sen kyllä huomaa.

Ekassa pellillisessä oli vähän yritystä. Sittemmin jotain meni pahasti pieleen.

Suosikkipuolueeni sekoilee jälleen

Uutinen perussuomalaisten laki-aloitteesta ilahdutti kovasti tällaista ihmistä, joka ei erityisemmin halua naimisiin tai hankkia lapsia. Aloite tuntui naurettavalta muistakin syistä. 

"Lakialoitteessa ehdotetaan, että avioliitossa miehen kanssa elävä nainen, joka synnyttää 1–3 lasta, pääsisi eläkkeelle muita aiemmin. Ensimmäisen lapsen syntymä alentaisi naisen eläkeikää kolmella vuodella. Toinen ja kolmas lapsi alentaisivat sitä kaksi vuotta. Etuuden saisi vain silloin, kun ainakin toinen puolisoista on Suomen kansalainen.Perussuomalaiset perustelevat ehdotustaan sillä, että se parantaisi naisten asemaa. Myös avioliiton merkitys heidän mukaansa paranisi."

Miten tällainen synnyttäneisiin/synnyttämättömiin, avioliitossa/avoliitossa oleviin lokeroiminen parantaisi naisten asemaa? Ja miksi ihmeessä synnyttäneiden pitäisi päästä aiemmin eläkkeelle? Eläkeikien nostaminen on perusteltua työvoimapulan ja säästöjen takia. Lisäksi äideillä on äitiyslomien, hoitovapaiden yms. pirstaloima ura, joka ei juuri eläkekassaa kerrytä. Miksi juuri heidät pitäisi päästää aiemmin pois työelämästä kituuttamaan vähillä eläkkeillään? 

Uutisessa kerrottiin 16 perussuomalaisten edustajan allekirjoittaneen aloitteen. Sitten alkoi tapahtua ja ainakin 3 edustajaa oli viivannut nimensä yli. Kenties huomatessaan, ettei kansa ottanutkaan ehdotusta riemuiten vastaan? Miten nämä nimensä listalta poistaneet perustelivat tätä muutosta? Kouvolan Sanomat olivat kysyneet asiaa perussuomalaisten ryhmäjohtajalta Jari Lindströmiltä.

Voih, kun hälinä on häirinnyt ja kun noita alotteita sentään tulee useampi viikossa! Mutta onneksi hän on nyt ottanut opikseen.

On se mukava, kun tällaiset ihmiset ovat päättämässä meidän asioistamme.

Ratking

Tuli tässä mieleen tarina rat king:sta. En tiedä onko tälle ilmiölle suomenkielistä nimeä? Hännistä toisiinsa kiinnittyvistä rotista (tai tässä tapauksessa oravista) oli juttua yhdessä suosikkiohjelmassani, Quite Interestingissa.

https://www.youtube.com/watch?v=iC9vctJ8-Yk

Niin, että mistäkö tämä rat king tuli mieleen? Otin sukkahousuja pois pesukoneesta. Joka helvetin pari yhdessä täydellisessä sotkussa.

Eikö teillekin tule sama mieleen? (Kuvan ottaminen yksin oli aavistuksen hankalaa, märkä kasa sukkahousuja painaa yllättävän paljon kun niitä yrittää roikottaa mahdollisimman kaukana kamerasta.) Mutta eikö yhdennäköisyys teistäkin ole huomattava?

Kaunis kuva rottaläjästä täältä .

Edit: suomalainen termi oli tietenkin rottakuningas. Varmaan kaikki ovat kuulleet tästä? 

Suvivirsidebatti

Ilman sen kummempia politikointeja, nämä asiat tässä keskustelussa lähinnä ihmetyttävät.

- Eikö ihmisillä ole tärkeämpiä asioita mietittävänä?

- Jokuko tosiaan tykkää siitä vaivaannuttavasta laulusta?

- Eikö olis parempi suvaitsevaisuuden kannalta tuoda ilmi eri esimerkkejä eri uskonnoista, kuin kieltää kaikki. 

- Ketä sen laulaminen loukkaa? Itse en kuulu kirkkoon, mutta voin muutaman minuutin ajan pitää suuni kiinni, antaa toisten laulaa, ja toivoa, että se olisi pian ohitse.

Ei voi taas kun ihmetellä, kuinka vähästä ihmiset hermostuu. Onko se niin kamalaa, jos kevätjuhlissa ei pääse yhtä virttä laulamaan? Onko se niin kamalaa, jos sen joutuu korkeintaan kerran vuodessa kuuntelemaan?

Itse suhtaudun virsiin hyvin kriittisesti, kiitos vanhoillisen ala-asteeni ihanien yhteislauluhetkien. Ja kun sanon yhteislaulu, ne eivät todellakaan olleet mitään sellasia hilpeitä, kaikkien rakastamia biisejä, vaan mitä raskaampaa ja hengellisempää, sen parempi. Mutta tosiaan, kestän kyllä jos korkeintaan kerran vuodessa joutuu esim. häissä/hautajaisissa/koulun päättäjäisissä yhden tai muutaman virren kuuntelemaan.

Perinteet elävät ja muuttuvat. Perinteet ovat tottumiskysymys, ihminen voi unohtaa hyvinkin nopeasti vanhat tapansa.