Suomen kaunein koti. Not.

Meissä kaikissa asuu pieni masokisti. Noh, minussa ainakin. Olen sitä ruokkinut katsomalla Maikkarin Suomen kaunein koti -ohjelmaa. Periaatteessahan minusta on aivan ihanaa päästä kyyläämään muiden ihmisten koteja, sillä onko mikään kivempaa kuin lenkkeillä asuinalueella ja kurkistella pimeästä sisään valaistuihin koteihin! No niin, no niin, vähän saatan kurkata ohi kävellessä, en lymyile pusikossa kytiksellä tms.

Takaisin asiaan. Ohjelman tuomarit ovat kammottavia. Noh, Sumari on ihan ok, mutta luulisi, että he ovat jonkinlaisia asiantuntijoita? Arkkitehti ei tiedä rakennushistoriasta mitään ja entinen poptähti on koko ajan naama mutrulla. Ja välillä minua ärsyttää heidän arvostelunsa, mikä on vähän outoa, koska seuraavassa kappaleessa aion arvostella heidän arvostelunsa ja sitten arvostelen sarjassa nähtyjä koteja.

Kaksi tuomareista antoi täydet pisteet lähes kokonaan valkoiselle persoonattomalle talolle ja siihen loppui minulta sarjan katsominen. Tietenkin piti kurkata mikä taloista voitti yleisöäänestyksen, ja voi nyt helvetti, eipä olisi kannattanut. Kyllä kansa tietää - väittämän todenperäisyys nähtiin taas kerran.

Voittajakodissa oli lähes kaikki inhoamani sisustusjutut. Oli maailman typerintä viiriviritelmää ja tähteä joka jumalan tekstiilissä sekä tätä "valkoista valkoisella ja pari beigeä juttua piristykseksi" -tyyliä, kaikenlaista turhaa ja mautonta krääsää unohtamatta. Sisustustauluja Love Live Laugh - tyyliin ei sentään tainut olla, mutta LOVEa bongaan tästäkin kuvasta.

Kuva täältä. Kertokaa nyt joku oikeasti mitä saatanan virkaa noilla viireillä on?

Siellä on varmaan taas mieltä pahoitettu. Ei, en ole itsekään maailman mahtavin sisustaja. Joo, jokainen saa sisustaa oman kotinsa just niin kuin haluaa ja on tärkeää viihtyä omassa kodissaan. Mutta onhan se rankkaa, kun ihmisillä ei ole makua. 

Noloimmat FB-kaverisi?

(c) Feliciano Guimarães, alkuperäinen kuva

Hei, olen kolmikymppinen ja vaihdan profiilikuvaani vähintään kerran viikossa.

Selfie-kulttuuri on minulle hyvin vieras, mutta jotenkin ymmärrän teinien tai parikymppisten jatkuvat poseeraukset. Kun yli kolmikymmpiset tekevät sitä, minua lähinnä säälittää.

Haluan kertoa teille kaiken elämästäni! Huomioikaa minut! Rakastakaa minua!

Tykkäyksiä tänne hinnalla millä hyvänsä!

Olen vain niin positiivinen ja vahva ihminen ;)

Saa kaiken jotenkin oudosti käännettyä itsekehuksi.

Suuren Rakastajan seikkailut. Siihen riittää, että naapuriin on muuttanut opiskelijatyttö tai kaupan kassa on sanonut jotain muuta kuin tarjonnut kuittia.

Nolointahan tässä on, että tapailin ko. tyyppiä jonkin aikaa.

Olen tänään vaihtanut vaipat seitsemän kertaa tehnyt aamupalaksi puuroa, lounaaksi nakkikeittoa ja päivälliseksi makaronilaatikkoa ja käynyt koiran kanssa lenkillä ja leikkinyt lasten kanssa ja rakastellut mieheni kanssa ja silti olen ollut koko päivän FB:ssä ja pelanut Candy Crush Sagaa.

Olisiko kellään sitä ja tätä ja tuota ja tarvisin tällaisen huomiseksi ja voisiko joku viedä minut sinne silloin?

Toki saa pyytää apua, mutta kun tuntuu, että ne on aina ne samat tyypit, jotka ovat jotain vailla.

Huomenna kaikki saattaa muuttua. Olen tienristeyksessä. Jännittää!

Tekee salaperäisiä päivityksiä. Nämä ovat kuitenkin julkisia ja näkyvät kaikille kavereille. Miten näihin kuuluisi suhtautua? (Paitsi leimata säälittäväksi huomiohuoraamiseksi.)

Parisuhdepäivitykset

Kyyninen paska kun olen, niin suhdestatusten muuttelu, oman ihastuksen kehuminen, kumppanin tägäily ynnä muu menee pahasti yli. Somen myötä "kel onni on, se onnen kätkeköön" on muuttunut ärsyttävästä sanonnasta hyvinkin paikkansapitäväksi ohjeeksi.

Mitä lahjaksi ystävälle, jolla on jo kaikkea? Miten olisi "Laajempi Yliaistillinen Erikoistutkimus joka ottaa huomioon karmalliset tekijät"

Kyllä, luit aivan oikein. Nyt olisi tarjolla

Erikoispalvelua, jossa keskitytään hankalien ja vaativien kodin tai muiden rakennusten sekä henkilöiden ja heidän omaisuuteensa liittyvien näkymättömien henkisten rasitteiden ratkaisemiseen, jolloin kohteiden matala energiatilanne saadaan henkisin voimin korjattua.

 Näkymätön henkinen rasite sekä matala energiatilanne eivät varmastikaan ole mitään leikin asioita! Onneksi Laajempi (luonnollisesti myös vähän hintavampi) Yliaistillinen Erikoistutkimus selvittää monia asioita, kuten onko suvussasi sukukirous tai häiritseekö sinua maanläheiseksi jäänyt vainaja. Laajempi Yliaistillinen Erikoistutkimus on niin laaja, että siinä voidaan selvittää koko asuinkaupunkisi mahdolliset maakiroukset! Aikamoista!

Suosikkikohtani on ehkä tämä:

- Onko tutkittavan perheessä, suvussa tai tutkittavan ympärillä negatiivisia henkilöitä, jotka vaikuttavat työ- tai muussa elämässä 

Negatiiviset henkilöt kuntoutetaan, jolloin heillä on mahdollisuus pysyä positiivisina.

 Kieltämättä eräs ystäväni on kova valittamaan asioistaan! Onneksi hänet vain kuntoutettaisiin positiiviseksi, eikä hävitettäisi kokonaan, eikä esim. "ohjata eteenpäin" tai hävitetä kuten jotkut muut mahdolliset löydökset.

Eikä tässä vielä kaikki! Laajempi Yliaistillinen Erikoistutkimus paneutuu myös Sinun bioenergiaasi!

TUTKITTAVAA HENKILÖÄ KOSKEVAT  YLIAISTILLISET LÖYDÖKSET- Onko tutkittavan bioenergiakenttä ja hiven- ja alkuainevaranto täydet
- Onko tutkittavan bioenergiakentässä  ja hiven- ja alkuainevarannossa vain vähän vajetta
- Onko tutkittavan bioenergiakenttä ja hiven- ja alkuainevaranto puolillaan
- Onko tutkittavan bioenergiakenttä ja hiven- ja alkuainevaranto lähes tyhjät

Pliis, sanokaa, ettei kukaan usko tällaista sontaa.
Tämä ja paljon muuta hienoa löydettävissä täältä ja täältä.

No ei meillä sinäänsä ole ideaa tähän videoon, mutta laulaja voisi väännellä naamaansa...

Mikä näitä metallibändien naislaulajia vaivaa? Onko kulmakarvojen pakko pomppia musiikin tahdissa? Ehkä heillä on ollut esimerkiksi sama ilmaisutaidon valmentaja, joka on kannustanut ILMEIKKÄISIIN esiintymisiin.

"Tää meidän video on niin hirveä, että jos oikein huidon ja ilveilen, niin ehkei kukaan huomaa meidän 'erikoistehosteita'."

On kyllä muutenkin sellaista huttua 90 prosenttia näistä, että kyllä on leuat lujilla kaikesta haukottelusta. (WT:ltä toki joitakin onnistumisia löytyy!) Mahtipontiset kuorot ja orkesterit yhdistettynä metallimusiikkiin ja naissopraanoon oli uusi juttu joku kolmetuhattakahdeksansataaviiskytyhdeksän bändiä sitten, mutta kyllä nyt pitäis keksiä jo vähän muutakin! Esimerkiksi melodia.

Noh, onneksi on sitten näitäkin, joilla on aina sama ilme. Kuten Suomen (ja Argentiinan) oma Tarja Turunen. (Jonka suosio, näin sivumennen sanoen, on minulle täysi mysteeri, kun nainen on kuin pökkelö ja liveääni, jonka kruunaa jäätävä aksentti, vähän niin ja näin. Jos joku tästä pahoitti mielensä, niin älä huoli, Tarjan fanaattiset fanit vähintäänkin kivittävät minut tämän jälkeen.)

Credit Tony Härkönen, kuva täältä

Credit Paul Harries, kuva täältä

Huulet törrölleen, posket sisään ja kärsivä katse tulevaisuuteen!

Ilmiöt, joita en ymmärrä, osa 1: Muumit

Joo, se oli ihan kiva lastensarja. Silloin kun olin kuusi. Sitten kasvoin niistä ohi, eivätkä Muumihahmot ole kiinnostaneet pätkän vertaa sen jälkeen. Viime aikoina on tullut tuskallisen selväksi, että olen melko yksin tämän asian kanssa.

Ikävä kyllä Muumeilta ei voi mitenkään välttyä. On pyyhkeitä, astioita, koruja, papereita, kortteja, you name it. Muumien ”viisauksia” jaetaan Facebookissa ja olenpa oksennusta pidätellen vastaanottanut muumiaiheisia hää- ja ristiäiskutsuja.

Muumimukiasiaa ei varmaan kannata lähteä edes kommentoimaan, kun en sitä kerta kaikkiaan ymmärrä. Ihanko tosiaan ihmiset maksavat satoja eroja harvinaisuuksista?

Nyt myös aikuiset voivat pukeutua muumimaisesti, kiitos Ivana Helsingin. Ihan oikeasti?

Kuva: Ivana Helsinki

Lässytyksen mestari

Dekkarit ovat perinteistä kesälukemista. Ne tietenkin aiheuttavat pientä naapurikateutta - naapurimaiden, etenkin ruotsalaisten, dekkarikirjailijoilla menee kansainvälisesti todella hyvin ja suomalaiset tuntuvat jääneen tässäkin asiassa jälkeen. Noh, luettuani yhden suosituimman ruotsalaiskirjailijattaren teokset Majakanvartija ja Enkelintekijä, kateus on muuttunut hämmästykseksi. Miten tällainen kura voi olla suosittua?

Camilla Läckberg on kuin kukkahattutäti, joka yrittää kirjoittaa rikosromaania. Etenkin jatkuva lässytys siitä, miten lähes jokainen kirjan henkilö rakastaa lapsiaan, raivostuttaa. Kaikenkaikkiaan tiivistäminen ei olisi pahitteeksi.

Kansiteksti väittää mm. että "...nokkansa joka paikkaan työntävää päähenkilöään Erica Falckia voisi jopa pitää 2010-luvun neiti Marplena." No ei kyllä.

Kun toinen pelti on liikaa

Joskus on tosi kiva leipoa.

Aika usein käy kyllä niin, että leipominen ei ole enään yhtään kivaa sitten kun on jo alottanut, ja on aivan liian myöhäistä perua.

Ymmärrätte varmaan kuvista mitä tarkotan. Tältä se näyttää, kun toinen pelti ei kiinnosta enää paskaakaan.

Nyt meni hermo, ja sen kyllä huomaa.

Ekassa pellillisessä oli vähän yritystä. Sittemmin jotain meni pahasti pieleen.

Suosikkipuolueeni sekoilee jälleen

Uutinen perussuomalaisten laki-aloitteesta ilahdutti kovasti tällaista ihmistä, joka ei erityisemmin halua naimisiin tai hankkia lapsia. Aloite tuntui naurettavalta muistakin syistä. 

"Lakialoitteessa ehdotetaan, että avioliitossa miehen kanssa elävä nainen, joka synnyttää 1–3 lasta, pääsisi eläkkeelle muita aiemmin. Ensimmäisen lapsen syntymä alentaisi naisen eläkeikää kolmella vuodella. Toinen ja kolmas lapsi alentaisivat sitä kaksi vuotta. Etuuden saisi vain silloin, kun ainakin toinen puolisoista on Suomen kansalainen.Perussuomalaiset perustelevat ehdotustaan sillä, että se parantaisi naisten asemaa. Myös avioliiton merkitys heidän mukaansa paranisi."

Miten tällainen synnyttäneisiin/synnyttämättömiin, avioliitossa/avoliitossa oleviin lokeroiminen parantaisi naisten asemaa? Ja miksi ihmeessä synnyttäneiden pitäisi päästä aiemmin eläkkeelle? Eläkeikien nostaminen on perusteltua työvoimapulan ja säästöjen takia. Lisäksi äideillä on äitiyslomien, hoitovapaiden yms. pirstaloima ura, joka ei juuri eläkekassaa kerrytä. Miksi juuri heidät pitäisi päästää aiemmin pois työelämästä kituuttamaan vähillä eläkkeillään? 

Uutisessa kerrottiin 16 perussuomalaisten edustajan allekirjoittaneen aloitteen. Sitten alkoi tapahtua ja ainakin 3 edustajaa oli viivannut nimensä yli. Kenties huomatessaan, ettei kansa ottanutkaan ehdotusta riemuiten vastaan? Miten nämä nimensä listalta poistaneet perustelivat tätä muutosta? Kouvolan Sanomat olivat kysyneet asiaa perussuomalaisten ryhmäjohtajalta Jari Lindströmiltä.

Voih, kun hälinä on häirinnyt ja kun noita alotteita sentään tulee useampi viikossa! Mutta onneksi hän on nyt ottanut opikseen.

On se mukava, kun tällaiset ihmiset ovat päättämässä meidän asioistamme.

Ratking

Tuli tässä mieleen tarina rat king:sta. En tiedä onko tälle ilmiölle suomenkielistä nimeä? Hännistä toisiinsa kiinnittyvistä rotista (tai tässä tapauksessa oravista) oli juttua yhdessä suosikkiohjelmassani, Quite Interestingissa.

https://www.youtube.com/watch?v=iC9vctJ8-Yk

Niin, että mistäkö tämä rat king tuli mieleen? Otin sukkahousuja pois pesukoneesta. Joka helvetin pari yhdessä täydellisessä sotkussa.

Eikö teillekin tule sama mieleen? (Kuvan ottaminen yksin oli aavistuksen hankalaa, märkä kasa sukkahousuja painaa yllättävän paljon kun niitä yrittää roikottaa mahdollisimman kaukana kamerasta.) Mutta eikö yhdennäköisyys teistäkin ole huomattava?

Kaunis kuva rottaläjästä täältä .

Edit: suomalainen termi oli tietenkin rottakuningas. Varmaan kaikki ovat kuulleet tästä? 

Suvivirsidebatti

Ilman sen kummempia politikointeja, nämä asiat tässä keskustelussa lähinnä ihmetyttävät.

- Eikö ihmisillä ole tärkeämpiä asioita mietittävänä?

- Jokuko tosiaan tykkää siitä vaivaannuttavasta laulusta?

- Eikö olis parempi suvaitsevaisuuden kannalta tuoda ilmi eri esimerkkejä eri uskonnoista, kuin kieltää kaikki. 

- Ketä sen laulaminen loukkaa? Itse en kuulu kirkkoon, mutta voin muutaman minuutin ajan pitää suuni kiinni, antaa toisten laulaa, ja toivoa, että se olisi pian ohitse.

Ei voi taas kun ihmetellä, kuinka vähästä ihmiset hermostuu. Onko se niin kamalaa, jos kevätjuhlissa ei pääse yhtä virttä laulamaan? Onko se niin kamalaa, jos sen joutuu korkeintaan kerran vuodessa kuuntelemaan?

Itse suhtaudun virsiin hyvin kriittisesti, kiitos vanhoillisen ala-asteeni ihanien yhteislauluhetkien. Ja kun sanon yhteislaulu, ne eivät todellakaan olleet mitään sellasia hilpeitä, kaikkien rakastamia biisejä, vaan mitä raskaampaa ja hengellisempää, sen parempi. Mutta tosiaan, kestän kyllä jos korkeintaan kerran vuodessa joutuu esim. häissä/hautajaisissa/koulun päättäjäisissä yhden tai muutaman virren kuuntelemaan.

Perinteet elävät ja muuttuvat. Perinteet ovat tottumiskysymys, ihminen voi unohtaa hyvinkin nopeasti vanhat tapansa. 

Keittiön piristykset

Ihanaa yhteiseloa kodikkaassa ja kauniissa opiskelijasolussa (tämä on eka postaukseni, joten tämän kerran paljastan teille sadoille lukijoilleni tämän olevan sarkasmia) on jäljellä vielä puolisen vuotta, joten on mielestäni ihan perusteltua ostella lähes pakkomielteisesti tavaraa seuraavaa kämppää varten. Tällä hetkellä houkuttelisivat värikkäät kodinkoneet, jotka tulevaa mustan ja teräksen väristä keittiötäni kivasti piristäisivät. (Saahan sitä haaveilla.)

Kuvat OBH Nordica, Kenwood, Hugin, DeLonghi ja LaCafetiere