Äänestämään!

Luojan kiitos, tälle päivälle on julistettu vaalirauha ja huomenna se on lopullisesti ohitse. Vielä yhdenkin paskasti toteutetun vaalimainoksen näkeminen olisi voinut saada aikaan jonkinmoisen kohtauksen. Eikö olla keksitty tuoreempia ideoita kuin ”koti, uskonto ja isänmaa?” tai tunteisiin vetoamista lällyillä raskaana oleva nainen – vauva – mummeli -kuvasarjoilla. Yhdessä kristillisdemokraattien mainoksessa puhuttiin tulevaisuuden rakentamisesta. Anteeksi nyt vaan, mutta kristillisdemokraatit ja tulevaisuus eivät tunnu kauhean yhteensopivalta, kun kaikki päätökset pitää tarkastaa 2000 vuotta vanhasta kirjasta. Tai ei toki kaikki! Orjia ei enää pidetä. Mutta esim. homot ovat toki edelleen hyi hyi hyi. Hienoa, kun tällaisia modernin ajan myönnytyksiä on sentään tehty.

Parin tunnin päästä lähden äänestämään. Vasta tänään, koska ehdokkaan valinta on ollut äärimmäisen tuskaista. En oikeastaan kannata mitään puoluetta, mikä helpottaisi ehdokkaan rajaamista. Vaalikoneista ei ollut mitään apua – kenties Vaasan vaalipiirissä ei oikein ollut omaan ajatusmaailmaani sopivaa ehdokasta.

Millainen sitten olisi oma ihanne-ehdokas?

Maalla varttuneena toivoisin, että päättäjät ajattelisivat vähän kehäkolmosen ulkopuolisia ihmisiä. Maataloutta pitäisi tukea, sillä paikallisilla ihmisillä ei todellakaan ole liikatarjontaa korvaavista työpaikoista, jos tämä elinkeino loppuu. Lisäksi olen ehdottomasti kotimaisen ruuan ystävä, täällä sentään huolehditaan eläinten hyvinvoinnista. Maaseudun puolustajiksi julistautuvat Keskusta ja Perussuomalaiset, joiden kaikki muut arvot ovatkin sitten täysin ristiriidassa omien arvojeni kanssa.

Maaseudun suurin vihollinen taas tuntuu olevan Vihreät, joilla eläinten- ja ympäristönsuojelu menee ihmisten ja elinkeinojen edelle. Minä en myöskään usko, että Suomea pystyisi pyörittämään tuulivoiman ja aurinkokennojen (ja kenties ostoenergian – esimerkiksi Venäjältä, ooo kuinka houkutteleva ajatus!) voimalla. Taloudellisesta ahdingosta ja työttömyydestä voitaisiin päästä eroon panostamalla teollisuuteen ja teollisuus taasen tarvitsee energiaa. Oma ydinvoimakriittisyyteni muuttui aika lailla nähtyäni Netflixin Pandora's Promise -dokumentin. Vaikka se olikin osin mustavalkoinen ja olisi voinut käsitellä joitakin aiheita kriittisemminkin, se sai kuitenkin uskomaan, että ydinvoima voisi olla tulevaisuuden energiamuoto. Oikein toteutettuna. Suomalaiset uudet ydinvoimaloiden rakentaminen on ollut sellaista saippuaoopperaa, että vähemmästäkin ihmisten usko horjuu.

Ehdokkaan modernit arvot ovat minulle tärkeitä. Homoseksuaalit ja maahanmuuttajat ovat osa nyky-Suomea, ja heidän asemansa tulee olla tasa-arvoinen muiden kanssa. Suvaitsevainen Vihreät tippui pelistä pois jo aiemmin ja vähemmistöjen kohtelu tiputtaa Keskustan ja Persut ehdottomasti pois.

Kristillisdemokraateista ei varmaan pitäisi edes aloittaa. Mutta sanotaan, että ateistina toivoisin, että kaikki politiikka perustuisi ihan muille asioille, kuin uskonnolle. Ala-asteen uskonnontunneilta muistelisin, että Jeesus oli vähemmistöjen puolustaja ja toivotti luokseen huorat ja veronkerääjät. Silti kristillisdemokraatit tuntuvat olevan kaikista vähiten suvaitseva puolue (kristillistä arvopohjaa käyttävien Persujen ja Keskustan ohella).

Eriarvoisuuden lisääntyminen on huolestuttava ilmiö. Minua ei haittaa, jos rikkaat rikastuvat. He ovat todennäköisesti tehneet työtä sen eteen. Heitä voi verottaa suhteessa enemmän kuin vähemmän tienaavia, mutta ei siinä määrin, että rikastuminen muuttuu rangaistavaksi teoksi. Sen sijaan jo ennestään köyhiltä ei pidä ottaa siitä vähästä pois.

Mihin minä sitten lopulta päädyin? Kokeilen äänestää ensimmäistä kertaa elämässäni RKP:tä. He ovat tarpeeksi liberaaleja ja valitsemani ehdokas oli yrittäjätaustainen ja vastusti kaikkea turhaa byrokratiaa. Pakkoruotsi ei ole mielestäni mikään maailman merkittävin poliittisin kysymys, ja oikeastaan olen sen puolella. Itselleni se on ollut hyödyllinen kieli niin työelämässä kuin muissa kieliopinnoissakin.

Hiljaiseloa...

Pahoittelut teille tuhansille lukijoilleni olemattomasta päivitystahdista.

Muutto, harjoittelupaikka, verkkokurssit ja opinnäytetyö ovat vieneet kaiken energian (näemmä kuukausiksi). Mutta kyllä tämä tästä, kenties piakkoin pääsen taas muuttamaan, eikä tarvitse enää elää kahden asunnon tavararöykkiöiden keskellä. Seuraavasta muutosta aion toipua viikoissa!

Saapa nähdä kauanko lahjaorkideani pysyy hengissä!

Suomen kaunein koti. Not.

Meissä kaikissa asuu pieni masokisti. Noh, minussa ainakin. Olen sitä ruokkinut katsomalla Maikkarin Suomen kaunein koti -ohjelmaa. Periaatteessahan minusta on aivan ihanaa päästä kyyläämään muiden ihmisten koteja, sillä onko mikään kivempaa kuin lenkkeillä asuinalueella ja kurkistella pimeästä sisään valaistuihin koteihin! No niin, no niin, vähän saatan kurkata ohi kävellessä, en lymyile pusikossa kytiksellä tms.

Takaisin asiaan. Ohjelman tuomarit ovat kammottavia. Noh, Sumari on ihan ok, mutta luulisi, että he ovat jonkinlaisia asiantuntijoita? Arkkitehti ei tiedä rakennushistoriasta mitään ja entinen poptähti on koko ajan naama mutrulla. Ja välillä minua ärsyttää heidän arvostelunsa, mikä on vähän outoa, koska seuraavassa kappaleessa aion arvostella heidän arvostelunsa ja sitten arvostelen sarjassa nähtyjä koteja.

Kaksi tuomareista antoi täydet pisteet lähes kokonaan valkoiselle persoonattomalle talolle ja siihen loppui minulta sarjan katsominen. Tietenkin piti kurkata mikä taloista voitti yleisöäänestyksen, ja voi nyt helvetti, eipä olisi kannattanut. Kyllä kansa tietää - väittämän todenperäisyys nähtiin taas kerran.

Voittajakodissa oli lähes kaikki inhoamani sisustusjutut. Oli maailman typerintä viiriviritelmää ja tähteä joka jumalan tekstiilissä sekä tätä "valkoista valkoisella ja pari beigeä juttua piristykseksi" -tyyliä, kaikenlaista turhaa ja mautonta krääsää unohtamatta. Sisustustauluja Love Live Laugh - tyyliin ei sentään tainut olla, mutta LOVEa bongaan tästäkin kuvasta.

Kuva täältä. Kertokaa nyt joku oikeasti mitä saatanan virkaa noilla viireillä on?

Siellä on varmaan taas mieltä pahoitettu. Ei, en ole itsekään maailman mahtavin sisustaja. Joo, jokainen saa sisustaa oman kotinsa just niin kuin haluaa ja on tärkeää viihtyä omassa kodissaan. Mutta onhan se rankkaa, kun ihmisillä ei ole makua. 

Noloimmat FB-kaverisi?

(c) Feliciano Guimarães, alkuperäinen kuva

Hei, olen kolmikymppinen ja vaihdan profiilikuvaani vähintään kerran viikossa.

Selfie-kulttuuri on minulle hyvin vieras, mutta jotenkin ymmärrän teinien tai parikymppisten jatkuvat poseeraukset. Kun yli kolmikymmpiset tekevät sitä, minua lähinnä säälittää.

Haluan kertoa teille kaiken elämästäni! Huomioikaa minut! Rakastakaa minua!

Tykkäyksiä tänne hinnalla millä hyvänsä!

Olen vain niin positiivinen ja vahva ihminen ;)

Saa kaiken jotenkin oudosti käännettyä itsekehuksi.

Suuren Rakastajan seikkailut. Siihen riittää, että naapuriin on muuttanut opiskelijatyttö tai kaupan kassa on sanonut jotain muuta kuin tarjonnut kuittia.

Nolointahan tässä on, että tapailin ko. tyyppiä jonkin aikaa.

Olen tänään vaihtanut vaipat seitsemän kertaa tehnyt aamupalaksi puuroa, lounaaksi nakkikeittoa ja päivälliseksi makaronilaatikkoa ja käynyt koiran kanssa lenkillä ja leikkinyt lasten kanssa ja rakastellut mieheni kanssa ja silti olen ollut koko päivän FB:ssä ja pelanut Candy Crush Sagaa.

Olisiko kellään sitä ja tätä ja tuota ja tarvisin tällaisen huomiseksi ja voisiko joku viedä minut sinne silloin?

Toki saa pyytää apua, mutta kun tuntuu, että ne on aina ne samat tyypit, jotka ovat jotain vailla.

Huomenna kaikki saattaa muuttua. Olen tienristeyksessä. Jännittää!

Tekee salaperäisiä päivityksiä. Nämä ovat kuitenkin julkisia ja näkyvät kaikille kavereille. Miten näihin kuuluisi suhtautua? (Paitsi leimata säälittäväksi huomiohuoraamiseksi.)

Parisuhdepäivitykset

Kyyninen paska kun olen, niin suhdestatusten muuttelu, oman ihastuksen kehuminen, kumppanin tägäily ynnä muu menee pahasti yli. Somen myötä "kel onni on, se onnen kätkeköön" on muuttunut ärsyttävästä sanonnasta hyvinkin paikkansapitäväksi ohjeeksi.

Mitä lahjaksi ystävälle, jolla on jo kaikkea? Miten olisi "Laajempi Yliaistillinen Erikoistutkimus joka ottaa huomioon karmalliset tekijät"

Kyllä, luit aivan oikein. Nyt olisi tarjolla

Erikoispalvelua, jossa keskitytään hankalien ja vaativien kodin tai muiden rakennusten sekä henkilöiden ja heidän omaisuuteensa liittyvien näkymättömien henkisten rasitteiden ratkaisemiseen, jolloin kohteiden matala energiatilanne saadaan henkisin voimin korjattua.

 Näkymätön henkinen rasite sekä matala energiatilanne eivät varmastikaan ole mitään leikin asioita! Onneksi Laajempi (luonnollisesti myös vähän hintavampi) Yliaistillinen Erikoistutkimus selvittää monia asioita, kuten onko suvussasi sukukirous tai häiritseekö sinua maanläheiseksi jäänyt vainaja. Laajempi Yliaistillinen Erikoistutkimus on niin laaja, että siinä voidaan selvittää koko asuinkaupunkisi mahdolliset maakiroukset! Aikamoista!

Suosikkikohtani on ehkä tämä:

- Onko tutkittavan perheessä, suvussa tai tutkittavan ympärillä negatiivisia henkilöitä, jotka vaikuttavat työ- tai muussa elämässä 

Negatiiviset henkilöt kuntoutetaan, jolloin heillä on mahdollisuus pysyä positiivisina.

 Kieltämättä eräs ystäväni on kova valittamaan asioistaan! Onneksi hänet vain kuntoutettaisiin positiiviseksi, eikä hävitettäisi kokonaan, eikä esim. "ohjata eteenpäin" tai hävitetä kuten jotkut muut mahdolliset löydökset.

Eikä tässä vielä kaikki! Laajempi Yliaistillinen Erikoistutkimus paneutuu myös Sinun bioenergiaasi!

TUTKITTAVAA HENKILÖÄ KOSKEVAT  YLIAISTILLISET LÖYDÖKSET- Onko tutkittavan bioenergiakenttä ja hiven- ja alkuainevaranto täydet
- Onko tutkittavan bioenergiakentässä  ja hiven- ja alkuainevarannossa vain vähän vajetta
- Onko tutkittavan bioenergiakenttä ja hiven- ja alkuainevaranto puolillaan
- Onko tutkittavan bioenergiakenttä ja hiven- ja alkuainevaranto lähes tyhjät

Pliis, sanokaa, ettei kukaan usko tällaista sontaa.
Tämä ja paljon muuta hienoa löydettävissä täältä ja täältä.

No ei meillä sinäänsä ole ideaa tähän videoon, mutta laulaja voisi väännellä naamaansa...

Mikä näitä metallibändien naislaulajia vaivaa? Onko kulmakarvojen pakko pomppia musiikin tahdissa? Ehkä heillä on ollut esimerkiksi sama ilmaisutaidon valmentaja, joka on kannustanut ILMEIKKÄISIIN esiintymisiin.

"Tää meidän video on niin hirveä, että jos oikein huidon ja ilveilen, niin ehkei kukaan huomaa meidän 'erikoistehosteita'."

On kyllä muutenkin sellaista huttua 90 prosenttia näistä, että kyllä on leuat lujilla kaikesta haukottelusta. (WT:ltä toki joitakin onnistumisia löytyy!) Mahtipontiset kuorot ja orkesterit yhdistettynä metallimusiikkiin ja naissopraanoon oli uusi juttu joku kolmetuhattakahdeksansataaviiskytyhdeksän bändiä sitten, mutta kyllä nyt pitäis keksiä jo vähän muutakin! Esimerkiksi melodia.

Noh, onneksi on sitten näitäkin, joilla on aina sama ilme. Kuten Suomen (ja Argentiinan) oma Tarja Turunen. (Jonka suosio, näin sivumennen sanoen, on minulle täysi mysteeri, kun nainen on kuin pökkelö ja liveääni, jonka kruunaa jäätävä aksentti, vähän niin ja näin. Jos joku tästä pahoitti mielensä, niin älä huoli, Tarjan fanaattiset fanit vähintäänkin kivittävät minut tämän jälkeen.)

Credit Tony Härkönen, kuva täältä

Credit Paul Harries, kuva täältä

Huulet törrölleen, posket sisään ja kärsivä katse tulevaisuuteen!

Ilmiöt, joita en ymmärrä, osa 1: Muumit

Joo, se oli ihan kiva lastensarja. Silloin kun olin kuusi. Sitten kasvoin niistä ohi, eivätkä Muumihahmot ole kiinnostaneet pätkän vertaa sen jälkeen. Viime aikoina on tullut tuskallisen selväksi, että olen melko yksin tämän asian kanssa.

Ikävä kyllä Muumeilta ei voi mitenkään välttyä. On pyyhkeitä, astioita, koruja, papereita, kortteja, you name it. Muumien ”viisauksia” jaetaan Facebookissa ja olenpa oksennusta pidätellen vastaanottanut muumiaiheisia hää- ja ristiäiskutsuja.

Muumimukiasiaa ei varmaan kannata lähteä edes kommentoimaan, kun en sitä kerta kaikkiaan ymmärrä. Ihanko tosiaan ihmiset maksavat satoja eroja harvinaisuuksista?

Nyt myös aikuiset voivat pukeutua muumimaisesti, kiitos Ivana Helsingin. Ihan oikeasti?

Kuva: Ivana Helsinki