Äänestämään!

Luojan kiitos, tälle päivälle on julistettu vaalirauha ja huomenna se on lopullisesti ohitse. Vielä yhdenkin paskasti toteutetun vaalimainoksen näkeminen olisi voinut saada aikaan jonkinmoisen kohtauksen. Eikö olla keksitty tuoreempia ideoita kuin ”koti, uskonto ja isänmaa?” tai tunteisiin vetoamista lällyillä raskaana oleva nainen – vauva – mummeli -kuvasarjoilla. Yhdessä kristillisdemokraattien mainoksessa puhuttiin tulevaisuuden rakentamisesta. Anteeksi nyt vaan, mutta kristillisdemokraatit ja tulevaisuus eivät tunnu kauhean yhteensopivalta, kun kaikki päätökset pitää tarkastaa 2000 vuotta vanhasta kirjasta. Tai ei toki kaikki! Orjia ei enää pidetä. Mutta esim. homot ovat toki edelleen hyi hyi hyi. Hienoa, kun tällaisia modernin ajan myönnytyksiä on sentään tehty.

Parin tunnin päästä lähden äänestämään. Vasta tänään, koska ehdokkaan valinta on ollut äärimmäisen tuskaista. En oikeastaan kannata mitään puoluetta, mikä helpottaisi ehdokkaan rajaamista. Vaalikoneista ei ollut mitään apua – kenties Vaasan vaalipiirissä ei oikein ollut omaan ajatusmaailmaani sopivaa ehdokasta.

Millainen sitten olisi oma ihanne-ehdokas?

Maalla varttuneena toivoisin, että päättäjät ajattelisivat vähän kehäkolmosen ulkopuolisia ihmisiä. Maataloutta pitäisi tukea, sillä paikallisilla ihmisillä ei todellakaan ole liikatarjontaa korvaavista työpaikoista, jos tämä elinkeino loppuu. Lisäksi olen ehdottomasti kotimaisen ruuan ystävä, täällä sentään huolehditaan eläinten hyvinvoinnista. Maaseudun puolustajiksi julistautuvat Keskusta ja Perussuomalaiset, joiden kaikki muut arvot ovatkin sitten täysin ristiriidassa omien arvojeni kanssa.

Maaseudun suurin vihollinen taas tuntuu olevan Vihreät, joilla eläinten- ja ympäristönsuojelu menee ihmisten ja elinkeinojen edelle. Minä en myöskään usko, että Suomea pystyisi pyörittämään tuulivoiman ja aurinkokennojen (ja kenties ostoenergian – esimerkiksi Venäjältä, ooo kuinka houkutteleva ajatus!) voimalla. Taloudellisesta ahdingosta ja työttömyydestä voitaisiin päästä eroon panostamalla teollisuuteen ja teollisuus taasen tarvitsee energiaa. Oma ydinvoimakriittisyyteni muuttui aika lailla nähtyäni Netflixin Pandora's Promise -dokumentin. Vaikka se olikin osin mustavalkoinen ja olisi voinut käsitellä joitakin aiheita kriittisemminkin, se sai kuitenkin uskomaan, että ydinvoima voisi olla tulevaisuuden energiamuoto. Oikein toteutettuna. Suomalaiset uudet ydinvoimaloiden rakentaminen on ollut sellaista saippuaoopperaa, että vähemmästäkin ihmisten usko horjuu.

Ehdokkaan modernit arvot ovat minulle tärkeitä. Homoseksuaalit ja maahanmuuttajat ovat osa nyky-Suomea, ja heidän asemansa tulee olla tasa-arvoinen muiden kanssa. Suvaitsevainen Vihreät tippui pelistä pois jo aiemmin ja vähemmistöjen kohtelu tiputtaa Keskustan ja Persut ehdottomasti pois.

Kristillisdemokraateista ei varmaan pitäisi edes aloittaa. Mutta sanotaan, että ateistina toivoisin, että kaikki politiikka perustuisi ihan muille asioille, kuin uskonnolle. Ala-asteen uskonnontunneilta muistelisin, että Jeesus oli vähemmistöjen puolustaja ja toivotti luokseen huorat ja veronkerääjät. Silti kristillisdemokraatit tuntuvat olevan kaikista vähiten suvaitseva puolue (kristillistä arvopohjaa käyttävien Persujen ja Keskustan ohella).

Eriarvoisuuden lisääntyminen on huolestuttava ilmiö. Minua ei haittaa, jos rikkaat rikastuvat. He ovat todennäköisesti tehneet työtä sen eteen. Heitä voi verottaa suhteessa enemmän kuin vähemmän tienaavia, mutta ei siinä määrin, että rikastuminen muuttuu rangaistavaksi teoksi. Sen sijaan jo ennestään köyhiltä ei pidä ottaa siitä vähästä pois.

Mihin minä sitten lopulta päädyin? Kokeilen äänestää ensimmäistä kertaa elämässäni RKP:tä. He ovat tarpeeksi liberaaleja ja valitsemani ehdokas oli yrittäjätaustainen ja vastusti kaikkea turhaa byrokratiaa. Pakkoruotsi ei ole mielestäni mikään maailman merkittävin poliittisin kysymys, ja oikeastaan olen sen puolella. Itselleni se on ollut hyödyllinen kieli niin työelämässä kuin muissa kieliopinnoissakin.