Mikä näitä
metallibändien naislaulajia vaivaa? Onko kulmakarvojen pakko pomppia musiikin tahdissa? Ehkä heillä on ollut esimerkiksi sama
ilmaisutaidon valmentaja, joka on kannustanut ILMEIKKÄISIIN esiintymisiin.
"Tää meidän video on niin hirveä, että jos oikein huidon ja ilveilen, niin ehkei kukaan huomaa meidän 'erikoistehosteita'."
On kyllä muutenkin
sellaista huttua 90 prosenttia näistä, että kyllä on leuat lujilla kaikesta haukottelusta. (WT:ltä toki joitakin onnistumisia löytyy!) Mahtipontiset kuorot ja
orkesterit yhdistettynä metallimusiikkiin ja naissopraanoon oli uusi juttu
joku kolmetuhattakahdeksansataaviiskytyhdeksän bändiä sitten, mutta kyllä nyt pitäis keksiä jo
vähän muutakin! Esimerkiksi melodia.
Noh, onneksi on sitten näitäkin, joilla on aina sama ilme. Kuten Suomen (ja Argentiinan) oma Tarja Turunen. (Jonka suosio, näin sivumennen sanoen, on minulle täysi mysteeri, kun nainen on kuin pökkelö ja liveääni, jonka kruunaa jäätävä aksentti, vähän niin ja näin. Jos joku tästä pahoitti mielensä, niin älä huoli, Tarjan fanaattiset fanit vähintäänkin kivittävät minut tämän jälkeen.)
Credit Tony Härkönen, kuva täältä |
Credit Paul Harries, kuva täältä |
Huulet törrölleen, posket sisään ja kärsivä katse tulevaisuuteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti