 |
| (c) Feliciano Guimarães, alkuperäinen kuva |
Hei, olen
kolmikymppinen ja vaihdan profiilikuvaani vähintään kerran viikossa.
Selfie-kulttuuri on
minulle hyvin vieras, mutta jotenkin ymmärrän teinien tai parikymppisten
jatkuvat poseeraukset. Kun yli kolmikymmpiset tekevät sitä, minua lähinnä
säälittää.
Haluan kertoa teille
kaiken elämästäni! Huomioikaa minut! Rakastakaa minua!
Tykkäyksiä tänne
hinnalla millä hyvänsä!
Olen vain niin
positiivinen ja vahva ihminen ;)
Saa kaiken jotenkin
oudosti käännettyä itsekehuksi.
Suuren Rakastajan
seikkailut. Siihen riittää, että naapuriin on muuttanut opiskelijatyttö tai
kaupan kassa on sanonut jotain muuta kuin tarjonnut kuittia.
Nolointahan tässä
on, että tapailin ko. tyyppiä jonkin aikaa.
Olen tänään
vaihtanut vaipat seitsemän kertaa tehnyt aamupalaksi puuroa, lounaaksi
nakkikeittoa ja päivälliseksi
makaronilaatikkoa ja käynyt koiran kanssa lenkillä ja leikkinyt lasten kanssa
ja rakastellut mieheni kanssa ja
silti olen ollut koko päivän FB:ssä ja pelanut Candy Crush Sagaa.
Olisiko kellään sitä
ja tätä ja tuota ja tarvisin tällaisen huomiseksi ja voisiko joku viedä minut
sinne silloin?
Toki saa pyytää
apua, mutta kun tuntuu, että ne on aina ne samat tyypit, jotka ovat jotain
vailla.
Huomenna kaikki
saattaa muuttua. Olen tienristeyksessä. Jännittää!
Tekee salaperäisiä
päivityksiä. Nämä ovat kuitenkin julkisia ja näkyvät kaikille kavereille. Miten
näihin kuuluisi suhtautua? (Paitsi leimata säälittäväksi huomiohuoraamiseksi.)
Parisuhdepäivitykset
Kyyninen paska kun
olen, niin suhdestatusten muuttelu, oman ihastuksen kehuminen, kumppanin
tägäily ynnä muu menee pahasti yli. Somen myötä "kel onni on, se onnen
kätkeköön" on muuttunut ärsyttävästä sanonnasta hyvinkin
paikkansapitäväksi ohjeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti